Valokuvaus

Autokuskina toimi kukas muukaan kuin exä, Jari :)

"Eipäs mennä hameen alle..."

"Emmä enää..." vastasi hän.

Viralliset hääkuvat otettiin Vantaankoskella kalastajien seassa.

Valokuvaajana toimi Tuomas Elenius

Matkalla huntu ja kampaus sai kyytiä, joten pieni korjaus oli paikallaan. Tosin mulla meni hermo huntuun, niin heivasin sen aina nopeasti päästä.









"Hei hei, pysähdy... ei kellää olis saksia mukana...?"

Onni onnettomuudessa kuvausassistentti Ritan laukusta löytyi sakset.

Kysymys kuuluu... kuka kantaa saksia mukana...? ;)

No tahdon tahdon

Kuvat varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kuvia puhua puolestaan.

Bea luki korinttilaiskirjeen

Iiik, se sano tahdon!

Sulhasen sormuksen kanssa oli pientä säätöä ja vika viikko jännitettiin ehtiikö se tulla.

Perjantaina se oli tipahtanut postilaatikkoon, josta Kata otti sen talteen ja sujautti sen Antille. 

Sovittiin jo etukäteen että käytetään vanhaa kihlasormusta jos uusi ei ehdi tulla, ja tässä uskossa herra oli siihen asti kunnes bestman kaivoin sormukset taskusta. Kaverilla pyöri pää ja katse kiersi bestmanista minun kautta kaasoon, kun tajusi ettei papilla olekaan kädessä vanha kihlasormus vaan tämä kauan kaivattu oikea vihkisormus.

Jännitys tiivistyy...

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta tässä välissä.
Jotenkin vaan ne kouluhommat vie kaiken "vapaa-ajan".

Jatketaanpa siitä mihin jäätiin.
Ja nyt jos saatas tämä niinsanotusti purkkiin.
Mutta ei kaikkea kerralla ;)


_________________________________________________________________________________

Aamupalan jälkeen Netta tuli tekemään mulle meikin, jonka jälkeen viimeisteltiin kampaus.

"No laitetaaks sitä meikkiä vai ei?"

Netta ehdotti myös sulhaselle meikkiä, otinpa puhelun naapuriin josta onneksi näytettiin vihreää valoa.

Jäleenpäin sain kyllä kuulla asiasta. Miehekäs osapuoli kun luuli että peitetään vain pari näppyä, mutta saikin omien sanojensa mukaan koko laidallisen pakkelia naamaan. :)

Oli myös kaverilla parta ajamatta, jota ei kuulemma ollut ajatellut ajaa....

Meikin jälkeen puku päälle ja menoksi.

Tässä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa tunne että on kiire. Tuliko se siitä että oikesti oli kiire vai siitä että kuski tuli liian aikaisin hakemaan... Tiedä häntä mutta nyörit kireelle ja lamps autoon. 

Valmis!

Oota mä pakkaan mun laukun...

Ovella tajuttiin että huntu puuttuu... noo, huntu mukaan ja kirkolla väkerretään se päähän.

Kirkolla oltiin jo parikymmentä minuuttia ennen toimituksen alkua, kun Bea oli ollut Noora-tädillä hoidossa, ja Katan oli tarkoitus laittaa Bean hiukset kuntoon kirkolla.

Kirkkoon pujahdin takaoven kautta ja suoraan takkahuoneeseen piiloon odottelemaan.

Täriseekö?

Tässä vaiheessa alkoi jännitys olla jo melkein käsin kosketeltavaa.
Jännitystä lisäsi se "pitkä" odotus. Jos olisi suoraan paukattu ovesta sisään ja alttarille, ei olisi ollut aikaa jännittää.

Nappasin vielä viimehetkellä Facebookiin
hääryhmään ja koulukavereille kuvan

Takkahuoneesta näki kirkon aulaan, mutta aulasta ei pitänyt nähdä takkahuoneeseen.

Mua tosin varotettiin että aika selkeesti näkyy sisään, joten istahdin sohvalle ja yritin olla olematta.
Suunnittelin jo piiloutuvani varmuuden vuoksi sohvatyynyn taakse, mutta tajusin idean naurettavuuden niin luovuin ajatuksesta.

Eikai sinne kukaan lopulta nähnyt tai sen pahemmin kattellut.

Jaaaa..... kun musiikki soi, talkkarin merkistä lähetään...

Prinsessa ruususen soidessa ehdittiin ottaa muutama askel, kun tokasin iskälle pikku paniikissa: "kimppu jäi...!!"
Sadasosasekunnin ehdin jo miettiä käännynkö takaisin, mutta enää ei voinut perääntyä...
Sielä se kimppu pötkötti takkahuoneessa koko seremonian ajan.

Wake up sunshine... it is THE day!

Nyt kun on juhlat juhlittu ja häämatkakin reissattu, on vihdoin aika palata hieman ajassa taaksepäin ja jatkaa siitä mihin muutama viikko sitten jäätiin.

Kasasin sulhaselle hääpäiväksi pienen selviytymispakkauksen, jonka sujautin edellisenä iltana bestmanille Antille, jonka luona sulho vietti viimeisen yönsä.

Vinkkiä tähän sain Something Old - Blogista.

Kääreen sukkiin täältä.

Paketissa mukana: 

boxerit jos lörähtää jännäkakka housuun ;) 

sukat, kääreessä lukee "for my handson groom, in case you get cold feet, keep warm my darling"

dödö, hänen lempituoksua tietenkin

Diesel pullo, jolla kehotin kurlaamaan vain kerran, ettei tarvitse kontata alttarille

pastilleja, jos ei edellinen raikasta tarpeeksi hengitystä

vaihdekeppi-aiheiset kalvosinnapit

ja nenäliina oonenkyynelille, johon kirjoitin Jukka Pojan Brand new ihanuus biisin sanat.

Aamulla hän sitten sai paketin, ja omien sanojen mukaan taisi vähän tirauttaa.

Me puolestaan vietettiin viimeinen ilta Katan kanssa meillä chillaillen.

Koristelut saatiin niin hyvin pakettiin ettei viimeiselle illalle jäänyt kiirettä ja tekemättömiä hommia ja stressiä. Täydellistä!

Kuten arvata saattaa, uni ei tullut ihan heti silmään.

Blogi piti tietenkin vielä päivittää sängystä käsin.

Aamu valkeni oikein kirkkaana ja hyvin aikasin. Taisin herätä jo ennen kellon soittoa.

Aamupalaksi oli valittu croisantteja, pähkinä-hunaja-jugurttia ja tietenkin FitLinen PowerCoctail.

Hiuksia alettiin kihartaa jo seitsemän aikaan 

pakollinen väliaikaselfie

jatkuu ensi numerossa...

Valmista, ja eikun juhlimaan

Viimeistä viedään, tai itseasiassa ollaan jo lauantain puolella.

Saatiin avaimet juhlapaikalle jo torstaina, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja alotettiin koristelut.

Todella paljon saatiin aikaseksi, joten perjantaina piti vaan käydä viimeistelemässä ja silittämässä loput pöytäliinat. Kiitokset äitille 24 pöytäliinan + 20 kaitaliinan silityksestä!!

Ja kaikille muillekin auttaneille käsipareille!

Mikä siinä on kun homma seisoo?

Juomapönttö sai uuden ilmeen.

Hasardin sellasen, kun tukittiin alhaalta ilmatiet. Alko pönttö vähän kuumenemaan.

Noo, vähän kangasta raotettiin ja homma toimii taas ja oluset kylmenee.

Onnellinen mies Mersun kyydissä

Lisää kuvia ja tunnelmia ehkä sitten häämatkan jälkeen :)

____________________________________________________________________

Muutama lisäkuva karusta juhlapaikasta ennen koristeluja

Papin juttusilla

Käytiin papin juttusilla. Aika rento tyyppi. Ja hyvä niin!!

Sisääntulomarssiksi valikoitui, jo siis ennen papin tapaamista Erkki Melartinin Prinsessa Ruusunen.

Poistumismusiikista ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen. Painittiin kahden vaihtoehdon välillä, joko Edward Elgarin Land of Hope and Glory tai toisena vaihtoehtona oli Toivo Kuulan Häämarssi.

Sanoin jo papille että otetaan Elgar, mutta kotona uudelleen kuunneltaessa piti vielä pohtia valintaa uudelleen. Hyviä on molemmat, mutta kuitenkin päätettiin pysyä siinä Elgarissa.

Vielä kun muistaisi ilmoittaa päätöksestä kanttorille.

Toivottiin mahdollisimman lyhyttä kaavaa. Sulhakkeelle olisi kelvannut sellanen morjesta pöytään, tahdotko, no tahdon, kiittimoi, ja ulos ->

Mutta kai sielä pitää vähän rukouksia ja puheita ja raamatunkohtia lukea. Ei siinä mene kun ~ 20 minuuttia. Ja veikkaan että se on siinä tilanteessa nopeasti ohi.

Saatiin vielä karsittua virsi pois kaavasta.

Täältä löytyy vihkikaava ja muuta hyödyllistä.

----> ja eikun tanssimaan

Mitä lähemmäs mennään, sitä tyhjemmältä pää tuntuu

Tässä kohtaa alkaa olla pää aika tyhjä. Kaikenlaista on hoidettu ja hommattu.

Kaikki aikaa olla koristeluita myöten paketissa... kai...

Kohta melkein vuoden suunniteltu ja vähän kauemmin odotettu päivä koittaa.

Odotan jo kauhulla sitä hetkeä kun tajuan ettei mun tarviikkaan suunnitella ja pohtia koristuksia ja muita.

Sitten vasta tyhjä olo onki!

Miksi menen asioiden edelle? Miksi en nauti tästä kutkuttavasta odotuksesta?

Missä kutkuttaa? Ei mua kutkuta...

Herra Uljasta taitaa vähän kutkuttaa, kun on pari päivää kironnut kun hikoilee kun pieni sika. 

Taitaa vähän jännittää.

Eniten kuulemma jännittää kirkko ja häätanssi.

Häätanssin harjottelu jäi viimeiselle viikolle. Kuinkas muutenkaan.

Mutta hyvä siitä tulee! Ei se niin vaikeeta voi olla ;)

Tehtiin pieni koevedos boolista ja todettiin että se on pahaa...

Täytyy vähän viritellä että saadaan siitä vähän parempaa.

Niin että tervetuoloa vaan vieraat, booli on pahaa mutta sitä on yllinkyllin.

Boolin voimalla oli hyvä harjotella tanssia, vielä puolen yön jälkeenki.

Selvennettäkööt että boolia oli se vajaa tuopillinen, ei siis sen enempää ;D

Hääautoa unohdin hehkuttaa, kuinka saatoinkaan. "Mersumiehen" vaimona vielä...

Se on aika hieno, siis kuvien perusteella.

Vielä ei tiedetä koska saadaan se.. Noo... onhan tässä vielä kolme päivää aikaa.

Kyllä tällasella kehtaa karauttaa kirkon pihasta.

Kuva lainattu jostain tingtongtee-sivulta

^ Pakollinen viittaus kuvan lähteeseen ;)

Tässä vaiheessa on muuten kiva tajuta että hääauto on valkonen ja autoon suunnitellut koristeet on valkoset.

Eihän se valkonen koriste näy valkoselta konepelliltä mihinkään...

Sentään taakse tuleva kyltti on teemavärien mukanen, joten se ainakin erottuu.

______________________________________________________________________________

Tänään, tai eilen... ihan miltä kantilta sen ottaa, kun kirjottelee kahden aikaan yöllä... laitettiin räpsyttimet, elikkäs ripsipidennykset. Hyvää työtä teki Jaanika Salon Starsissa!

Ja huomenna... tai tänään saan kynnet.

Alkaa tämä beidezilla näyttää ehkä vähän enemmän morsiamelta.

Molempien osalta työllistän virolaisia.

Tänään saatiin myös kaason puku ompelijalta.

Voi huaaah!! Ei voi muuta sano kyseisen tänttärän asiakaspalvelutaidoista.

Pukua viedessä valitteli että "tää on kyllä hankala tehä kun on tällasta kangasta" ym.

Hakiessa sitten kysyttiin että noo oliko haastava homma. "No oli se kyllä, tollasta on tosi vaikee ommella" tai jotain se selitti. On se nyt perkele, miks teet tollasia hommia jos se on niin saat**n vaikeeta?

Ei se kyllä paljon siitä ottanu. 30€ selvittiin vinoon lyhennetystä helmasta.

En vielä ite nähny pukua päällä, mutta kuulemma oli ihan vino. Toiselta puolelta näkyy kenkä ja toiselta ei.

Äidin hame oli samaisella tänttärällä myös lyhennettävänä. Oli mamma pikkusen lyhentäny liikaa. En kyllä paljoo valehtele jos sanon että siitä oli sellaset 5 senttiä lyhennetty liikaa.

Saa nähdä mitä äiti keksii, vetääkö hameen kainaloon ja nilkkapitusesta hameesta tuli pohjepitunen.

Ei tarvii kahta kertaa miettiä viekö sinne enää mitään korjattavaksi.

Se siitä valivaliosastosta...

_____________________________________________________________________________

Unohdin kai täysin kirjottaa hääsivuista.

Sellasetkin meillä on, nimeltään: Uljaat häät

Sivut on lähinnä informatiivisessa tarkoituksessa tehty, sivuilta löytyy ohjeet kirkolle ja juhlapaikalle, häälahjalistaa, kuvia meidän menneiltä vuosilta sekä ilmoittautumislomake joka lopulta ei ollut kovassa käytössä.

Olen myös matkan varrella keräilly Pinterestiin kuvia. Ideoita, jotkut touteutettavia jotkut taas ei.
Kaikenlaista häihin liittyvää ja mun silmää miellyttävää.