Kutsut lähetetty ja hääsivujen tekoa

Sain vihdoinkin hääkutsut postiin.

Kuukauden myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta.

Noo mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Facebookin arkihaasteen innoittamana ehdotin että oltaisi tehty tilanteesta oikein ällöromanttinen niin että laitetaan molemma kutsut laatikkoon käsi kädessä vähän niinkun kakkua leikatessa.

Mutta ainahan sitä voi haaveilla ja todellisuus näyttääkin sitten hieman karummalta.

Ensin tuo toinen sanoi että voidaan tehdä niin jos nyt välttämättä haluan, mutta viimehetkellä perui puheensa ja suostui vain hieman huvittuneena kuvaamaan tapahtuman.

Ja tässä tulos:

Nyt kun kutsut alkaa tavoittaa päämääräänsä niin pitäisi kai saada ne hääsivut valmiiksi, 

kun sinne päätyy uteliaita silmäpareja pyörimään.

Lahjalistan kasaaminen tuotti vaikeuksia kun kaikkea on jo tässä elämän vaiheessa ehtinyt kaappiin kerääntyä. Tänä päivänähän erilaiset elämykset on muodissa, niin myös meidän toivomuslistalla.

Muuten ei tule tuon rakkaan sohvaperunan kanssa tehtyä, niin jonkun muun pitää järjestää se meille :)

Lista sai muutaman hyvän lisäyksen, mutta se ehkä kaipaa vielä jotain muuta, lisää..

Hartaana toiveena olisi "hilloo" häämatkaa varten, mutta ehkä joukosta löytyy myös niitä jotka haluaa jonkun lahjalahjan ostaa.

Hääkutsut

Mitenkäs tämä on taas jäänyt julkaisematta....
Sama pää ja sitä rataa...

Kirjoitettu joskus muutama päivä sitten:

Sain kun sainkin tulostettua koululla kutsujen tekstit, mutta siinä vaiheessa kun niitä piti liimailla bongasin tekstistä kirotusvihreen. Prkl!! Ja ei kun seuraavana päivänä uudestaan.

Kaason kanssa piti tekstejä liimailla mutta malttamattomana väänsin ne itsekseni :)

Peini kutkistus kättemme työhön:

Häähiukset ja meikkiä

Kävin eilen hakemassa häähiukset.

Kiitokset kaimalleni!

Ihanat piiiitkät, jonkun muun hiukset on nyt mun päässäni.

Aivan mielettömät, ainakin toistaseksi kun en ole vielä ehtiny pestä niitä.

Mua vähän varoteltiin, ettei saa masentua kun alan näitä pesemään.

Tietäähän sen mitä perfektionistille tapahtuu kun hiukset pörröttää kun viimistä päivää.

Sitä odotellessa...

Tänään oli tarkoitus tehdä alustava koemeikki.

Koulukaverini tekee meikin ja oli tarkoitus ihan kouluaikaa (meikkitunteja) käyttää koemeikin tekoon, mutta hän valitettavasti sairastui, joten ei koemeikkiä tänään.

Mutta kun meikkitunti oli niin sain silti oikein hienon häämeikin silti toiselta tekijältä.

Kutsut on edelleeeeen lähettämättä.

Vähän reilu pari kuukautta aikaa, mutta kun ei vaan kaikkea ehdi eikä jaksa hoitaa.

Välillä on kiva vain olla ja tuojottaa töllöstä hömppäkomediaa sun muuta aivotonta.

Ja välillä on hoidettava noita koulujuttujakin. Tänään sain tehtyä anatomian verkkokokeen, sellaset puoltoista viikko myöhässä... vai enemmänkin... no onpahan sekin tehty.

Päivä on kuitenkin ehkä suurella osalla tiedossa, joten ei hätää.

Toinen stressin aihe kutsuihin liittyen on hääsivut.

Nekin on tehty, mutta kesken. Joten eipä julkaista sitäkään vielä.

Mutta sivut pitäisi olla valmiit siinä vaiheessa kun vieraat saa kutsun käteen. Kun kutsussa on osoite hääsivuille. Phuuh! Aivot sulaa!!

Ja eikun unta palloon että jaksaa taas heti aamusta palvella asiakkaita. Kroooh...

Maistraatista tuli postia!

Lupa myönnetty!

Kirje tuli viikossa kuiten osasinkin odottaa.
Mutta mihin tunkasen sen, että löydän sen vielä vajaa kolmen kuukauden päästä kun sitä tarvitaan?
Olen mukamas tosi järjestelmällinen, mutta välillä jopa minä lipsun perfektionismistani.
Näin tärkeän lappusen kanssa ei ehkä ole varaa lipsua.
Toisaalta mulla on myös tapana laittaa asioita niin varmaan talteen etten itsekään löydä niitä...

Jääkaapin oveen? - ei, ikkunasta paistava aurinko voi haalistaa sen tai jugurtit roiskuu tms. ikinä ei voi tietää..
Yöpöydälle? - ei, kissanketku kaataa vesilasin sen päälle.
Turhaa panikointia? Ehei, pois se minusta :D


Nyt on myös laukku pakattu.
Let the party begin!!!

Nyt on hammaslangat ja pulloharjat valmiina lähtöön.
Viimeisimpänä sain pakattua t-paidan.
Tuo miekkonen kun on niin pieni että hänenkään t-paidat ei ole tarpeeksi isoja.
Joten kävin tänään ostamassa kyseistä tarkoitusta varten Tarjoustalosta miesten t-paidan.
Siellä oli sopivasti miesten paidat 30% alennuksessa.

Jos nyt jollekin on vielä jäänyt epäselväksi,
oletan tämän kirjeen ja laukun pakkauksen liittyvän tuleviin polttareihin.
Olen tässä kehitellyt itelleni uuden stressin aiheen, niinkin viehättävän kuin säärikarvat.
Joo, liittyy polttareihein...
Kasvattelen tässä koulun sokerointikoulutusta varten säärikarvojani. Koulutus on vasta parin viikon päästä, ja sääreni alkaa olla jo aika miehekkäät. En siis voi sattuneesta syystä ihan vain varmuuden vuoksi joka viikonloppu sheivata sääriäni, siltä varalta että käsky käy.
En tunne itseäni kovin viehättäväksi säärikarvoineni, eikä laukkuun pakatut pienen pienet shortsit ja säärten tämän hetkinen olotila oikein sovi yhteen. Mitä teen?
Polttariporukalle pieni toive, heti ensimmäiseksi morsian sokerointiin ;)

Tai mistä sitä voi tietää ehditäänkö karvat poistaa ennen kyseistä tapahtumaa, mutta kun koskaan ei voi tietää.
Aletaan olla jo sen verran lähellä että viikonloppuisista aamu-unista voi vain haaveilla.
Herään viimeistään kahdeksan aikaan pirteänä kuin peipponen. En ehkä välitä tulla herätetyksi.
Jokainen ovikellon soitto saa sydämmen pysähtymään hetkeksi.
Epäilen jokaista viikonloppusuunnitelmaa feikkisuunnitelmaksi.

Sopivasti aasinsiltana päästäänkin tämän päivän aktiviteettiin.
Käytiin kaveriporukalla kokeilemassa Parkouria, Helsingin Parkourkeskuksessa.
Pää sai taas hieman levähtää hääajatuksilta.
Laji on kiehtonut aikaisemminkin, mutta nyt kun sitä pääsi kokeilemaan, niin wau! Ihan mieletöntä.
Tosin oma pikku volttini jäi vähän vajaaksi ja onnistuin lyömään posken omaan polveeni.
On muuten poski vähän kipeä. Kunhan ei mene silmä mustaksi.
Kehohallintani ei ehkä taida olla ihan sitä mitä pitäisi...

Pääsin ihan kirjaimellisesti hyppimään seinille :)

Kutsuaskartelua

Enpä sitten kirjoitellutkaan seuraavana päivävä, vaikka niin edellisessä lupasin.

Juuri tämän takia en yleensä lupaile mitään, kun todennäköisesti unohdan että olen mennyt lupailemaan jotain.

Koottiin huikea porukka kasaan askartelemaan kutsuja.

Askartelemassa oli kaaso ja mr. sulhanen ja mä.

Ja tietenkin tärkeimmät Bea ja Rasmus <3

Homma meni yllättävän kivuttomasti.

Saatiin todella paljon aikaan yhdellä istumalla.

Kutsujen teko jäi puolitiehen kun satiininauha loppui kesken.

En olisi osannut arvata että niihin menee 10 metriä nauhaa.

Siitä se ilo sitten irtos kun en löytänyt saman levyistä nauhaa mistään.

Jälkiviisaana voin sanoa että olisi voinut tietenkin ottaa ensin selvää minkä levyistä nauhaa täältäpäin saa.

Olin tilannut Kiinasta 4 millistä nauhaa, ja lähi askartelu ja kangaskaupat myy vain 3 ja 6 millistä. Phuuh!!

Mutta nyt on lopulta kutsut tekstejä myöten kasassa.

Senkin kun muistaisi silloin kun on tulostimen välittömässä läheisyydessä.

Liikaa vaadittu mun aivokapasiteetilta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kutsut piti saada postiin maaliskuun lopussa.

Huhtikuu on jo hyvää vauhtia menossa ja kutsut lojuu edelleen keskeneräisinä odottaen jotain ahkeraa saattamaan ne postilaatikkoon. Vielä sekin päivä koittaa, toivottavasti pian.

Eli tarkkaile postiasi!

____________________________________________________________________________

Viikonloppu meni muissa askareissa.

Sain tehdä ihanalle pikku Rasmulle synttärikakun.

Ei liity mitenkään blogin aiheeseen, mutta pitäähän se kuvakin laittaa ;)

Onnea Rasmus 4v