No tahdon tahdon

Kuvat varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kuvia puhua puolestaan.

Bea luki korinttilaiskirjeen

Iiik, se sano tahdon!

Sulhasen sormuksen kanssa oli pientä säätöä ja vika viikko jännitettiin ehtiikö se tulla.

Perjantaina se oli tipahtanut postilaatikkoon, josta Kata otti sen talteen ja sujautti sen Antille. 

Sovittiin jo etukäteen että käytetään vanhaa kihlasormusta jos uusi ei ehdi tulla, ja tässä uskossa herra oli siihen asti kunnes bestman kaivoin sormukset taskusta. Kaverilla pyöri pää ja katse kiersi bestmanista minun kautta kaasoon, kun tajusi ettei papilla olekaan kädessä vanha kihlasormus vaan tämä kauan kaivattu oikea vihkisormus.

Vihkisormus

Sain vihdoin sormukseni!!!

Se on ihan mielettömän hieno.

Siinä on vaan pieni mutta... se on liian iso...

Ei kauheesti, mutta sen verran että sitä pitäisi kokoajan varoa ettei luiskahda vahingossa sormesta.

Koko on sama kuin kihlasormuksessa, mutta selkeesti sormuksen profiili vaikuttaa aika ratkaisevasti.

Kihlasormuksen sisäpinta on tasainen, mutta tässä vihkisormuksessa se on kupera.

Tämä sama asia on nyt todettu meidän molempien sormusten kanssa.

Nyt jännätäänkin että ehtiikö miekkosen sormus tulla hääpäivään mennessä.

Tällä mun sormuksella mennään tähän hätään. Mutta soitin jo sepälle, joka lupasi fiksata sormuksen vihkimisen jälkeen. Sisempi, hopeinen sormus joudutaan tekemään kokonaan uudestaan.

Taidanpa laittaa kuvan vasta vihkimisen jälkeen. :)

50 päivää häihin

50 päivää häihin.

Alkaako hikikarpaloa pukkaa otsalle?

Eheei, mä oon niin kuiva tyyppi etten mä hikoile.

Välillä tuntuu että eihän tässä mitään hätää, hommat on hanskassa...

mutta totuus on se että ne haskat on myös välillä hukassa.

Unohtui mainita että sain sormuksesta mallikappaleen hypisteltäväksi. Se on hieno!
Mallikappale on kokonaan hopeasta. Lopulliseen sormukseen tulee sekä hopeaa että valkokultaa.
Ja alunperin piti tulla perintöspinellejä, mutta seppä oli sitä mieltä että ne on hauraita ettei kestä käytössä, joten sormukseen tilataan 5 uutta timanttia.
Sormusta odotellessa...

______________________________________________________________________________

Voiko tästä harvenevasta kirjoittelusta päätellä kiinnostukseni häiden järjestelyä kohtaan.
Joo ja ei... turhauttavaa järjestää juhlia lähes yksin.
Toki olen apua saanut, mutta enemmän olisin kaivannut tukea eräältä hyvinkin keskeiseltä henkilöltä.
Eilen turhautuminen purkautui itkukohtauksena.
Nyt on ehkä taas hyvä jatkaa eteenpäin kun sai vähän paineita purettua.

Jos tästä voi jotain oppia, tai antaa vinkkiä häistä haaveileville, niin ainakin sen voin sanoa että ei kannata lähteä tekemään järjestelyjä samaan aikaan opiskelun kanssa.
Vaikka olenkin todella tyytyväinen että pääsin opiskelemaan, en olisi toivonut näitä kahta samaan aikaan.
Naimisiin menosta oikeastaan päätettiin siinä vaiheessa kun oletin jääneeni ilman opiskelupaikkaa.
Ja jotenkin ei vaan enää voinut mukamas siirtää häitä kun sitten kuitenkin sain sen paikan ja lähimmille ihmisille oli kerrottu aikeista.

Koulu työlisää aika paljon myös vapaa-ajalla, ja jotenkin pitää saada molemmat hoidettua.
Ei meinaa vuorokaudessa riittää tunnit ja nukkumaan mennessä ajatus juoksee vielä niin kovaa ettei perässä pysy... eikä tietenkään tule uni.
Uniin häät ei vielä kovin montaa kertaa ole tullut, mutta muutaman kerran olen unissani itkenyt epäonnistuneita häitä. Saa nähdä lisääntyykö hääunet H-hetken lähestyessä. Toivottavasti ei, lisää vaan stressiä siitä että jokin menee pieleen.

Keskustellessani muiden tulevien morsianten kanssa, totesin että häästressi ja häämasennus on ihan normaalia. Enkä epäile sitä yhtään. Mutta ainakin nyt tiedän etten ole ainoa.

Tuntuu siltä että stressaan alitajuisesti asioita.
Kun ajattelen kaikesta niin että jos jokin menee pieleen niin mitäs sitten, mutta silti tuntuu että verisuonet paukkuu päästä.
Vain yhden esimerkin mainitakseni...
Pitopalvelut ei ole oikein ottanut kantaa hääkakun suhteen, vastasi vain pikaisesti että "palataan asiaan myöhemmin" (koska myöhemmin, kun kohta se myöhemmin on jo liian myöhään).
Mutta ystävien kanssa keskustellessa kakusta olen vain todennut että no sit se on mitä on, näillä mennään.
Jos mukamas ajattelen kaikesta näin, miten mua voi stressata?
Uskottelen kai itselleni että välttyisin turhalta stressiltä. Turhaan!!
Muutenkaan nämä "ei sillä niin väliä"-toteamukset ei oikein sovi mun prefektionisti-luonteelleni...

Niin ja "by the way" papistakaan ei ole vielä kuulunu mitään.
Meinaakohan se soitella joskus? Onkohan meidän varaus vielä voimassa.
Edellisen puhelun jälkeen en enää uskalla luottaa siihenkään.

Sormus lähti tuotantoon

Mun sormuksesta tulee ihan mieletön!

Todella vaikea selittää, kun siitä ei tule ihan tavallinen.
Enkä ala tässä kohtaa sitä sen enempää analysoimaan, kuin että siihen tulee valkokultaa ja hopeeta ja spinellejä.

Eli kierrätysmateriaalia, josta jo aikaisemmin mainitsin.

Valkokulta vanhasta kihlasta, hopea vanhoista koruista omia, Äitin, Mummin

ja spinellit ns. perintökalleuksia Taatan kelloliikkeen jäämistöstä.

Lupasi tehdä mallikappaleen jota pääsen kokeilemaan ehkä kuukauden päästä.

En malta odottaa!!

Lisää sormusasiaa...

Etäpäivä koulusta hyödynnetään osittain hääjuttujen parissa. 

Mutta kai sitä pitäisi kouluhommiakin saada hoidettua...

Aikaisemmin mainitsin siitä sormuksen teettämisestä.

Melkein jo hylkäsin ajatuksen jossain vaiheessa, kun minulla ei ollut varastossa oikean väristä "romukultaa", josta sormuksen teettäisin. Olin mielessäni pyöritellyt ajatusta että käyttäisin tähän exältä saatua valkokultaista kihlasormusta. Mutta jotenkin ihan itseni ja muiden kannalta ajattelin että ajatus ei olekkaan niin hyvä.

Nyt kuitenkin olen asiaa pohtinut ja totesin ettei ajatus häiritse minua. 

En usko että tulevaisuudessa omaa nimetöntä katsoessani exän kasvot heijastuu sormuksesta :)

Kyseistä tyyppiä tulee nähtyä muutenkin harva se päivä ;)

Rohkaisin siis mieleni ja kysyn tulevalta mieheltäni mielipidettä ja sain suostumuksen idealleni! ♥

Ja pitäähän se kyseisen sormuksen antajaltakin kysyä, mutta en jaksa uskoa että se häntä haittaisi...

Tai mistä näistä tietää...

Haluan sormukseen myös sitä bling blingiä, 

ettei jää kellekkään epäselväksi että kyseessä EI ole kihlasormus.

Ajatukseni olisi siis että kihlasormus saa väistyä vihkisormuksen tieltä.

Mutta sekään ei ole kiveen hakattu, voihan se olla että kihla jääkin vihkisormuksen kaveriksi.

KELTAKULTAINEN kihlasormus

Ja vähän lisää niitä sormuksia...

Messukuulumisia

Nyt on Wanhan Sataman häämessutki sitten nähty. Mukaan tarttui neljä kassillista esitteitä.

Jotenkin olisin ehkä odottanu enemmän sellasta kunnon vaaleanpunaista häähössötystä. 

Enemmän pukuja, koristusideoita, jotain konkreettisempaa kuin pelkkä palveluntarjoajan edustaja esittelemässä omia palvelujaan.

Aika paljon oli kultaliikkeitä, ja sormuksia tulikin katteltua enemmän. 

Mieskin innostuis katsomaan itselleen sormusta!

Oli siellä sitten arvontoja, joista osallistuin sellaisiin josta voin voittaa mm. meikkauksen, hääkakun, hääkimpun Interfloralta, Herra X:lle vuokrapuku Nam:ista.

Jostain olisi voittanut jonkun timanttisormuksen, mutta totesin etten halua sormusta, joten en osallistu. Jälkeenpäin vasta tajusin että olishan sen voinut myydä eteenpäin. Tou!!

Interfloralla oli kaunein kimppu-äänestys. 

Tässä kauneimmat mun makuun, keskimmäisenä mun suosikki

Ja tämä kuva tarttui mukaan ihan muuten vaan, oli niin kivan näkönen asetelma

Muutamia sormusvaihtoehtoja:

Sormuksen on oltava valkokultaa tms. ei keltakultaa. Kuvissa joissa on myös keltakultaa, 

malli miellytti huolimatta väristä.

Schalins of Sweden

Jasmin Jewelsin titaanisormukset puhutteli sekä sulhasta että perinteisiä isokivisiä sormuksia kahtavaa morsianta.

Titaanisormus hopeanauhalla 

Kultajousen Princess

Tämä on ihana, mutta ei vaan millään ole varaa kyseiseen rinkulaan. Hinta 899€

Ja tätä on mainostettu paljon, joten en yhtään ihmettelisi jos yhdellä jos toisella neitosella kiiltelee samanlainen sormus sormessa. 

Jasmin Jewelsin mieletön idea

Mutta yhteenvetona hirveästi ei jääny messuilta käteen, mutta tulipahan käytyä.

Monella killui messuilta lähtiessä kädessä vaaleanpunainen sydänilmapallo, mutta mä jäin ilman. 

Ilmapallon olisin halunnu... :(