No tahdon tahdon

Kuvat varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kuvia puhua puolestaan.

Bea luki korinttilaiskirjeen

Iiik, se sano tahdon!

Sulhasen sormuksen kanssa oli pientä säätöä ja vika viikko jännitettiin ehtiikö se tulla.

Perjantaina se oli tipahtanut postilaatikkoon, josta Kata otti sen talteen ja sujautti sen Antille. 

Sovittiin jo etukäteen että käytetään vanhaa kihlasormusta jos uusi ei ehdi tulla, ja tässä uskossa herra oli siihen asti kunnes bestman kaivoin sormukset taskusta. Kaverilla pyöri pää ja katse kiersi bestmanista minun kautta kaasoon, kun tajusi ettei papilla olekaan kädessä vanha kihlasormus vaan tämä kauan kaivattu oikea vihkisormus.

Jännitys tiivistyy...

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta tässä välissä.
Jotenkin vaan ne kouluhommat vie kaiken "vapaa-ajan".

Jatketaanpa siitä mihin jäätiin.
Ja nyt jos saatas tämä niinsanotusti purkkiin.
Mutta ei kaikkea kerralla ;)


_________________________________________________________________________________

Aamupalan jälkeen Netta tuli tekemään mulle meikin, jonka jälkeen viimeisteltiin kampaus.

"No laitetaaks sitä meikkiä vai ei?"

Netta ehdotti myös sulhaselle meikkiä, otinpa puhelun naapuriin josta onneksi näytettiin vihreää valoa.

Jäleenpäin sain kyllä kuulla asiasta. Miehekäs osapuoli kun luuli että peitetään vain pari näppyä, mutta saikin omien sanojensa mukaan koko laidallisen pakkelia naamaan. :)

Oli myös kaverilla parta ajamatta, jota ei kuulemma ollut ajatellut ajaa....

Meikin jälkeen puku päälle ja menoksi.

Tässä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa tunne että on kiire. Tuliko se siitä että oikesti oli kiire vai siitä että kuski tuli liian aikaisin hakemaan... Tiedä häntä mutta nyörit kireelle ja lamps autoon. 

Valmis!

Oota mä pakkaan mun laukun...

Ovella tajuttiin että huntu puuttuu... noo, huntu mukaan ja kirkolla väkerretään se päähän.

Kirkolla oltiin jo parikymmentä minuuttia ennen toimituksen alkua, kun Bea oli ollut Noora-tädillä hoidossa, ja Katan oli tarkoitus laittaa Bean hiukset kuntoon kirkolla.

Kirkkoon pujahdin takaoven kautta ja suoraan takkahuoneeseen piiloon odottelemaan.

Täriseekö?

Tässä vaiheessa alkoi jännitys olla jo melkein käsin kosketeltavaa.
Jännitystä lisäsi se "pitkä" odotus. Jos olisi suoraan paukattu ovesta sisään ja alttarille, ei olisi ollut aikaa jännittää.

Nappasin vielä viimehetkellä Facebookiin
hääryhmään ja koulukavereille kuvan

Takkahuoneesta näki kirkon aulaan, mutta aulasta ei pitänyt nähdä takkahuoneeseen.

Mua tosin varotettiin että aika selkeesti näkyy sisään, joten istahdin sohvalle ja yritin olla olematta.
Suunnittelin jo piiloutuvani varmuuden vuoksi sohvatyynyn taakse, mutta tajusin idean naurettavuuden niin luovuin ajatuksesta.

Eikai sinne kukaan lopulta nähnyt tai sen pahemmin kattellut.

Jaaaa..... kun musiikki soi, talkkarin merkistä lähetään...

Prinsessa ruususen soidessa ehdittiin ottaa muutama askel, kun tokasin iskälle pikku paniikissa: "kimppu jäi...!!"
Sadasosasekunnin ehdin jo miettiä käännynkö takaisin, mutta enää ei voinut perääntyä...
Sielä se kimppu pötkötti takkahuoneessa koko seremonian ajan.