Soitin kirkkoon!!

Hei! Mä soitin kirkkoon!!

Ei olis uskonu... kuinkahan kauan mä sitä vatvoin...

Mutta ainakin uskottelin itselle etten stressaa sitä, että muuten olisin soittanu jo aikoja sitten.

Mutta nämä näppylät naamassa kertoo ihan muuta.

Mulla on ollu yhtä paljon finnejä varmaan 15 vuotta sitten!!

PRKL!!!

Kyllä on Netalla työsarkaa tässä naamassa jos nää tästä vielä lisääntyy...

Mutta... Varaus on edelleen voimassa, jotain positiivista!

Mutta pappeja... tai vihkiaikoja papeille... miten päin sen nyt haluaa sanoa... EI ole vielä jaettu. Eli vieläkään ei ole tietoa papista. Kirkkoherranviraston tyyppi sanoi että "kyllä se sitten soittelee lähempänä..."

No, onhan tässä kuitenkin ruhtinaalliset 24 päivää aikaa.

Nettikeskusteluista päätellen papin kanssa käytävät keskustelut on yleensä aika loppumetreillä.

Ymmärtäähän sen, että pappi muistaa vielä vihkipäivänä mistä parista on kyse.

Jos keskustelut käydään kuukausia ennen, ja sitten pitäs viikkoa ennen vääntää puhe niin saattas mennä papilla sormi suuhun.

No mutta, toivossa on hyvä elää (sano lapamato)... että saadaan mukava pappi. Eiköhän!

Yritin siinä sitten kysellä kaikkea muuta, mihin mä sen maistraatin lapun tunkasen ja kirkkoharjotuksista.

Harjotuksetkin on sitten kai edeltävällä viikolla... JOO, mä haluan vastauksen nyt enkä viidestoista päivä :D

Minä, joka unohdan kaikki mahdolliset sovitut menot vaadin tietää kyseiset päivät mieluummin eilen...

Ehkä on se pelko perssiissä että nekin unohtuu jos ei niitä sovi hyvissäajoin. Veikkaanpa että pappi muistuttelee, ettei pääse unohtumaan :D

_________________________________________________________________________________

Taisin jo tulevasta ohjelmasta paljastaa sen verran että häihin on tulossa yhdeksi ohjelmanumeroksi Photobooth.

Tuo vanha vanerinleikkaaja leikkasi vanerista puhekuplat ym. jotka maalattiin liitutaulumaalilla ja reunustettiin maalitussilla. Näihin voi sitten väki kirjottaa jotain enemmän tai vähemmän fiksua ja napata kuvia.

Jos en jo maininnut, löysin halvalla valokuvatulostimen jolla kuvat saadaan suoraan paperille ja jokainen voi sitten liimailla kuvia vieraskirjaan.

Odotan innolla mitä jännää ihmiset niihin keksii, muutakin kuin "onnea" ;)

Laitan ehkä kuvan jossain vaiheessa kun keksin miksi tämä ei suostu liittämään kuvaa oikein päin tähän... prkl...

_________________________________________________________________________________

Pukuun sopivat kengät!

Käytiin eilen Frakkipalvelussa kokeilemassa pukuja.
Alunperin piti säästää ja hommata vain liivi ja plastroni, mutta varaukseen meni nyt sitten koko puku kaikkine kilkkeineen, lukuunottamatta kenkiä. Lakerikengät oli herralle liikaa ;)

Ei sentään ihan noilla kehtaa alttarilla astella --->

Vähän muuttui suunnitelmat matkanvarrella kun liiviä ei löytynytkään lilana kuten oltiin ajateltu.
Mutta lopputulos on oikein hyvä, ehkä jopa parempi.

Kyllä voi olla mies komea mustassa puvussa!!! <3

Kun sen hymyn ja tunteen osaisi pukea sanoiksi ja osaisin sen tuolle komealle miehelle vielä ilmaista.

Kyltit check, huntu check, lasten viihdykkeet check...

Moni on jo kysellyt onko papista kuulunu... no eipä ole vieläkään.

Ja mä muistan sen aina liian myöhään kun puhelinaika on joku viis minuuttia keskellä päivää...

Tosin tänäänkin olin kotona, mutta ei vaan muista soitella..

Pitäsköhän rukoilla, jos sillee menis viesti perille... ;)

Jos vaikka huomenna muistaisin soittaa. Täytyy laittaa muistutus.

Saatiin viikonloppuna tienvarsikyltit tehtyä, suuntanuolet vielä puuttuu.

Hänkin osallistuu <3

Kylttipohjana toimii kohta virallisen kälyn viimekesäiset kyltit.

Lapsille sain myös tehtyä pikku puuhasteltavaa tylsiä hetkiä varten.

Ei hätää, on aikuisillekin jotain puuhaa :)

Mutta turha odotella niitä tylsiä hetkiä, lapsista kun ei koskaan tiedä niin pitää varautua ;)

Ainiin ja se huntukin tuli, se toinen. Ensimmäistä ei näkynyt ei kuulunut, sain kuulemma rahat takasin... Unohdin tarkistaa, mutta luotetaan siihen että eBay pitää lupauksensa.

Mutta tämä huntu on sellanen kun olin alunperin ajatellut, mutta en sitten ekaa tilatessa löytänyt sellasta joten tilasin erilaisen. Nojoo, se on valkoinen ja tylliä. Huntu kun huntu, ja sekin on lupolta aika vähän aikaa päässä.

kuva lainattu eBaysta

Juttelin tuossa viime viikolla pitopalvelun tyypin kanssa. Joko hän ei ollut ihan itse kartalla, tai sitten yriti olla vain ovela, kun puhuttiin kattauksesta ja alunperin oltiin jo sovittu että tulee vain yhdet lautaset ja aterimet. Niin hän puhui kaksista välineistä ja lautasista, jos vaikka olis menny läpi. Mutta jos kaikki ruoat on heti tarjolla niin miksi sitten olisi alku ja pääruoalle omat. Tämä vain tietenkin mun mielipide ja joo mä voin syödä salaatit ja pääruoat samalta lautaselta.

Puhelun päätteeksi hän vielä sanoi että laittaa ensimmäisen laskun tulemaan niin saadaan se hoidettua pois. Lasku tipahti postilaatikkoon seuraavana päivänä, nopeeta toimintaa, ainakin raha kelpaa.

Asiasta ihan muualle. Vielä olisi pari viikkoa töitä (koululla). Sen jälkeen voin stressata täyspäiväsesti, nyt ajatukset on välillä onneksi töissä ja asiakkaiden jaloissa.

Polttarit 17.5.2014

Aika hyvin sai kaverit mut höynäytettyä.

Tässä vaiheessa kun viikonloput alkaa vähenemään, sitä epäilee jokaista lähipiirin liikettä ja sanoja.

Mutta olin kuitenkin siinä uskossa että kaaso oli lähdössä lauantai-aamuna kouluun.

Mutta sillä olikin kortti hihassa, kun Facebookissa ei-koulukaveri esitti koulukaveria ja kommentoi tämän "huomista koulupäivää". Menin lankaan!

Aamulla kymmenen aikaan säpsähdi kaameaan oven paukutukseen.

Oltiin vielä miekkosen kanssa sängyssä, mutta onneksi hereillä. Olisin varmaan saanut jonkinmoisen kohtauksen, jos olisin herännyt siihe meteliin. 

Mies totesi: "Mitäs helv*** nyt tapahtuu?" Ihan kun ei olisi tiennyt asiasta misään :)

Miehen polttariajankohdan tienneenä arvasin että se on menoa nyt..

Sydän hakaten lähdin avaamaan ovea.

Takapiha oli täyttynyt armeijahenkisiin asuihin pukeutuneenja ja ilmassa raikasi joku "Your in the army now" tms. en nyt muista mikä niistä kaikista, kun ne soi moneen kertaan kyseisen päivän aikana ;)

Laukku oli valmiiksi pakattuna, mutta varmuuden vuoksi piti vielä kerätä muutamat tavarat.

Ja eikun menoks.

Ensimmäisenä etappina oli brunssi naarusissa, kaason luona. Tosin mulle se oli aamupala kun vasta olin sängystä päässyt ylös.

Pöydässä oli kaikenlaista herkkua, kaikkea ei ehtinyt ja jaksanut maistaa kun ei muutenkaan aamuisin juuri mikään maistu. Mutta Fresita kyllä upposi aikaisesta ajankohdasta huolimatta ;)

Seuraavaksi piti tietenkin pukeutua teeman mukaisesti.

Vedin päälleni armeijakuosisen mekon ja suikan.

Sain myös pikku vinkin vetää hieman peittävämmät alkkarit jalkaan :D

Mekko oli kohtuu lyhyt... se ei jäänyt päivän aikana epäselväksi kellekkään...

Ensimmäinen tehtävä oli yhdistää esineitä paikalla oleviin ystäviin. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Tulin siihen tulokseen että mulla on lähimuisti todella huono, mutta muistan asioita yli kymmenen vuoden takaa ihan hyvin.

Sain myös tehtävälistan, joita piti suorittaa päivän aikana.

Mm. piti kerjätä pusu mieheltä ja myös naiselta, flirttailla, hankkia ilmainen juoma ym...
Ja näitä tilanteista piti ottaa selfie.

Brunssin jälkeen lähdettiin liikkeelle, ja kohti Helsinkiä.

Heti Elielillä sain Hesari-myyjäpojilta pusun.
Sanoin että voin täyttää arvontalipukkeen sillä ehdolla että saan pusun.
Todennäkösesti "maksan" tästä sillä että mulle tippuilee seuraavat pari vuotta Hesarin mainoksia luukusta.
No, pusut sain... ja matka jatkuu...
Pusu mieheltä, check!




Pysähdyttiin hetkeksi ruttopuistoon... ilmeisestikin tappamaan aikaa.
Tein siinä odotellessa muutaman punnerruksen ja kärrynpyörän. Joo sen lyhyen mekkosen kanssa...
Sattuipa muuten olemaan ravintolapäivät, joten ei oltu ihan yksin.














Seuraava etappi oli Helsinki Shooting clubilla.
Pääsin ampumaan jos jonkinmoisilla pyssyillä.
Hävettää myöntää, mutten tiedä kaikkia rautoja mitä pääsin käsittelemään.
Mutta kuvia myöhemmin, kun saan hyppysiini.
Osuin sen verran hyvin tauluun, että olivat jo värväämässä mua töihin clubille.
Kaverit selitti osumatarkkuuden sillä että harrastan tanssia. Tanssijoiden hyvä kehonhallinta kuulemma vaikuttaa tarkkuuteen. Mulla hyvä kehonhallinta.... nooot!

Törmättiin naispolttariporukkaan, sain morsiamelta pusun.
Pusu naiselta, check!




Käytiin Narinkkatorilla terassilla, josta puhuin, kaason avustuksella ilmaisen juoman joltain random hepulta. Jututin myös toista polttariporukkaa, ja pistin sulhasen ja bestmanin punnertamaan.
Tasapuolisuuden nimissä punnersin itse mukana :)
Ilmainen tuoma, check. Pistä miehet punnertamaan, check. Flirttailu, check. Etsi mies autoalalta, check.
Autoalan miehiä löyty kaks... tai no toinen sano vaihtaneensa joskus auton renkaat...

Pidin myös Narinkkatorilla omalle porukalle sulkeiset. En ole sitten yhtään käskyttäjäainesta... Se tuli selväksi.

Pääsin myös kokeilemaan tankotanssia. Aika rankkaa puhaa, ei sillä että olisin sitä epäilly yhtään.
Mutta yllättäviin asentoihin sitä ihminen pääsee ihan ekallakin kerralla.
Alotettiin perus pyörähdyksillä ihan jalat maassa, seuraavaksi vedettiinkin jo pelkkien käsien varassa. Ja jossain välissä istuttiin tangolla myös pelkkien reisin varassa.

Laura bussissa --->

Loppuilta vietettiin Lauralla.

Iltaan manhtui vielä aikuisten leluesittelyä, johon olin näillä aikaisemmilla tehtävillä keränny rahaa.

Kannatti siis suorittaa tehtäviä niin oli millä tilata.

Saunaa, iltapalaa yms yms.

Yö nukuttiin siskonpedissä.

Onneksi sain ampumaradalta korvatulpat että sain nukuttua.

En vaan osaa nukkua, edes omassa sängyssä, saati sitten muualla.

 Aamulla pöydässä odotta ihana aamupala.


Kuvia tulee ehkä myöhemmin lisää.
Jotain pitää jättää mielikuvituksen varaankin.











Oli ihan meiletön päivä.
Kiitokset vielä kaikille mukana olleille!!!

Sekalaista ajatuksenkulkua sieltä täältä...

Hmm... papista ei vieläkään mitään tietoa...

Pitikö sulhon soittaa kirkkoon....ehkä...

onko soittanut.... eehkä ei....

Huntuakaan ei näy...

Pistelin vähän viestiä myyjälle ja eBayn asiakastukeen. Huntu on kuulemma matkalla.

Pikkuhiljaa voisi jo tulla, se on kuitenkin maksettu jo kaksi kuukautta sitten.

No.. ostin sitten uuden, jos tämä ensimmäinen ei koskaan tulekaan.

Jos se ei ole viikon sisällä mun hyppysissä, saan kuulemma rahat takaisin. Näin sanoo asiakastuki.

Elämme jännittäviä aikoja...

Koulua enää muutama päivä jäljellä. Kokeet on tältä keväältä ohi. Osa hyvin, toiset ei niin hyvin arvosanoin, mutta kaikki meni läpi. Se riittää mulle.

Kas kummaa kun käytännön aineista ja kokeista tulee kolmosia ja teoria-aineista ykköstä ja kakkosta
(arvosanat asteikolla T1-K3).

Se siitä, palataan aiheeseen.

Vähän nyt poukkoilee mun ajatukset, no antaa mennä kun alotettiinkin...

Mainitsinko jo että askartelen hääkimpun itse... tai askartelin jo... :)

Kimpun kukat tuli eilen ja nyt on kimppu kasassa.

En ole ihan niin tyytyväinen lopputulokseen kuin voisin olla, mutta on se ihan jees.

Ja olihan ne polttaritkin lauantaina

Ensi kerralla niistä lisää, täytyy kai nukkuakin välillä.

50 päivää häihin

50 päivää häihin.

Alkaako hikikarpaloa pukkaa otsalle?

Eheei, mä oon niin kuiva tyyppi etten mä hikoile.

Välillä tuntuu että eihän tässä mitään hätää, hommat on hanskassa...

mutta totuus on se että ne haskat on myös välillä hukassa.

Unohtui mainita että sain sormuksesta mallikappaleen hypisteltäväksi. Se on hieno!
Mallikappale on kokonaan hopeasta. Lopulliseen sormukseen tulee sekä hopeaa että valkokultaa.
Ja alunperin piti tulla perintöspinellejä, mutta seppä oli sitä mieltä että ne on hauraita ettei kestä käytössä, joten sormukseen tilataan 5 uutta timanttia.
Sormusta odotellessa...

______________________________________________________________________________

Voiko tästä harvenevasta kirjoittelusta päätellä kiinnostukseni häiden järjestelyä kohtaan.
Joo ja ei... turhauttavaa järjestää juhlia lähes yksin.
Toki olen apua saanut, mutta enemmän olisin kaivannut tukea eräältä hyvinkin keskeiseltä henkilöltä.
Eilen turhautuminen purkautui itkukohtauksena.
Nyt on ehkä taas hyvä jatkaa eteenpäin kun sai vähän paineita purettua.

Jos tästä voi jotain oppia, tai antaa vinkkiä häistä haaveileville, niin ainakin sen voin sanoa että ei kannata lähteä tekemään järjestelyjä samaan aikaan opiskelun kanssa.
Vaikka olenkin todella tyytyväinen että pääsin opiskelemaan, en olisi toivonut näitä kahta samaan aikaan.
Naimisiin menosta oikeastaan päätettiin siinä vaiheessa kun oletin jääneeni ilman opiskelupaikkaa.
Ja jotenkin ei vaan enää voinut mukamas siirtää häitä kun sitten kuitenkin sain sen paikan ja lähimmille ihmisille oli kerrottu aikeista.

Koulu työlisää aika paljon myös vapaa-ajalla, ja jotenkin pitää saada molemmat hoidettua.
Ei meinaa vuorokaudessa riittää tunnit ja nukkumaan mennessä ajatus juoksee vielä niin kovaa ettei perässä pysy... eikä tietenkään tule uni.
Uniin häät ei vielä kovin montaa kertaa ole tullut, mutta muutaman kerran olen unissani itkenyt epäonnistuneita häitä. Saa nähdä lisääntyykö hääunet H-hetken lähestyessä. Toivottavasti ei, lisää vaan stressiä siitä että jokin menee pieleen.

Keskustellessani muiden tulevien morsianten kanssa, totesin että häästressi ja häämasennus on ihan normaalia. Enkä epäile sitä yhtään. Mutta ainakin nyt tiedän etten ole ainoa.

Tuntuu siltä että stressaan alitajuisesti asioita.
Kun ajattelen kaikesta niin että jos jokin menee pieleen niin mitäs sitten, mutta silti tuntuu että verisuonet paukkuu päästä.
Vain yhden esimerkin mainitakseni...
Pitopalvelut ei ole oikein ottanut kantaa hääkakun suhteen, vastasi vain pikaisesti että "palataan asiaan myöhemmin" (koska myöhemmin, kun kohta se myöhemmin on jo liian myöhään).
Mutta ystävien kanssa keskustellessa kakusta olen vain todennut että no sit se on mitä on, näillä mennään.
Jos mukamas ajattelen kaikesta näin, miten mua voi stressata?
Uskottelen kai itselleni että välttyisin turhalta stressiltä. Turhaan!!
Muutenkaan nämä "ei sillä niin väliä"-toteamukset ei oikein sovi mun prefektionisti-luonteelleni...

Niin ja "by the way" papistakaan ei ole vielä kuulunu mitään.
Meinaakohan se soitella joskus? Onkohan meidän varaus vielä voimassa.
Edellisen puhelun jälkeen en enää uskalla luottaa siihenkään.

Yöllistä askartelua

Askartelunarkomaanina askartelin sitten perjantai iltana puolen yön aikaan servettirenkaita.

Nämäkin oli tarkoitus askarrella kaason kanssa, mutta minkäs teet kun askarteluinto iskee.

Ja mitäpä sitä muuta tekisi yksinään kotona, kun mies lähtee "käymään Nesteellä"

Näistä syntyy servettirenkaat, lopputulos julkaistaan vasta myöhemmin ;)

Anteeksi Kata! Ehkä me vielä keksitään jotain askarteluja yhdessä.

Viimeistään sitten viimeisellä viikolla kun kaikki tämä pitää kasata juhlapaikalle.

Siihenkään ei muuten ole enää paljon aikaa.

Tänään armonaikaa 63 päivää.

Se tuntuu vielä niin kaukaiselta, eikä yhtään vielä todelliselta.

Varmasti jokaisella tässä tilanteessa tulee niitä ikäviä hetkiä kun tulee pohdittua miksi onkaan järjestämässä koko juhlia. Mulla tämä tunne sattuu tulemaan aina viikonloppuisin, sattuneesta syystä...

En nyt aloita tässä mitään avautumisvuodatusta, mutta täytyy vain välillä myöntää että välillä niitä alamäkiäkin tulee eteen matkanvarrella.

Taisin jo joskus aikaisemmin mainita että ennen häiden järjestämisestä oli ehkä turhan ruusuinen kuva.

Että tämä kaikki järjestely ja hössötys on ihanaa ja mahtavaa.

Mutta enemmän tämä on ollut sitä kolikon toista puolta, että välillä sitä toivoo että kun tämä kaikki olisi jo ohi.

Tottakai odotan sitä hetkeä kun kuuta nousevaa että pääsen astelemaan kirkkoon.

Pitäisi vain opetella nauttimaan tästäkin tilanteesta ylä ja alamäkineen.

Onhan tämä yksi niitä "kerran elämässä"-hetkiä.

Ikea ostoksia

Tein extemporee-visiitin Ikeaan kun satuin ajamaan ohi.

Mukaan tarttui kasa karkkipurkkeja, servettijä ja iso roskispönttö.

Ei ollut enää mustia servettejä, joita lähdin hakemaan. Otin sitten valkoisia. Katsotaan nyt tuleeko sitten valkoiset vai keksinkö jostain vielä mustia, jotka olisi astetta päheempiä.

Purkkeja voisi vähän tuunata asianmukaisemmiksi.

Katselin myös tekokukkia, mutta kukat jäi vielä Ikeaan kun hinta alkoi hirvittää.

Löysin myös tällasen muhkean kukan, ehkä vähän liian muhkean.

Löysin myös reilun satsin maljakoita, ne vain pitäisi hakea Hämeenlinnasta.

Mutta ovat niin halpoja että viitsii lähteä sieltä asti hakemaan.

Kun maljakot ovat mun käsissä on maljakko-ongelma ratkaistu, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ostelin vielä hallaharsoa juhlapaikan koristelua varten.

Saa nähdä mitä kivaa siitä keksii.