Askartelunarkomaanina askartelin sitten perjantai iltana puolen yön aikaan servettirenkaita.
Nämäkin oli tarkoitus askarrella kaason kanssa, mutta minkäs teet kun askarteluinto iskee.
Ja mitäpä sitä muuta tekisi yksinään kotona, kun mies lähtee "käymään Nesteellä"
 |
| Näistä syntyy servettirenkaat, lopputulos julkaistaan vasta myöhemmin ;) |
Anteeksi Kata! Ehkä me vielä keksitään jotain askarteluja yhdessä.
Viimeistään sitten viimeisellä viikolla kun kaikki tämä pitää kasata juhlapaikalle.
Siihenkään ei muuten ole enää paljon aikaa.
Tänään armonaikaa 63 päivää.
Se tuntuu vielä niin kaukaiselta, eikä yhtään vielä todelliselta.
Varmasti jokaisella tässä tilanteessa tulee niitä ikäviä hetkiä kun tulee pohdittua miksi onkaan järjestämässä koko juhlia. Mulla tämä tunne sattuu tulemaan aina viikonloppuisin, sattuneesta syystä...
En nyt aloita tässä mitään avautumisvuodatusta, mutta täytyy vain välillä myöntää että välillä niitä alamäkiäkin tulee eteen matkanvarrella.
Taisin jo joskus aikaisemmin mainita että ennen häiden järjestämisestä oli ehkä turhan ruusuinen kuva.
Että tämä kaikki järjestely ja hössötys on ihanaa ja mahtavaa.
Mutta enemmän tämä on ollut sitä kolikon toista puolta, että välillä sitä toivoo että kun tämä kaikki olisi jo ohi.
Tottakai odotan sitä hetkeä kun kuuta nousevaa että pääsen astelemaan kirkkoon.
Pitäisi vain opetella nauttimaan tästäkin tilanteesta ylä ja alamäkineen.
Onhan tämä yksi niitä "kerran elämässä"-hetkiä.
No niii, sä oot liian nopee.
VastaaPoista