Ei ole taaskaan mukamas ehtinyt kirjoitella...
Paljon on taas tapahtunut mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan mitään...
Parit itkut tihrustin rahapulan takia.
Mulle tuli järkyttävä epätoivo, ettei millään saada maksettua kaikkea suunniteltua.
Olisin ollut jo valmis perumaan koko homman, jotan en siis todellisuudessa kuitenkaan tekisi :)
Itkin murheitani Herra X:lle, joka tavalliseen tapaansa totesi vaan että
"kyllä me tää jotenkin hoidetaan..."
Ei voi muuta sanoa kun kiitti ihan sikana näistä tosi lohduttavista sanoista -> huomaa sarkasmi ;)
Seuraavaksi itkin kaasolle kun tiesin tämän kuuntelevan paremmin.
Kaaso sitten lohdutteli ja laskeskeltiin meidän säästöjä
ja saatiin ainakin pieni valon pilkahdus tähänkin risukasaan.
Mutta kai me tämä jotenkin handlataan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti