Nyt on laitettu pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta maistraatille!
Viikon päästä selviää ettei tuo ole mun kadonnut kaksoisveli, toivottavasti ;)
Huisia kun ei nykyään tarvitse edes kotisohvalta nousta kyseistä pyyntöä varten.
Aika kätevää, mutta ei jotenkaan niin konkreettista.
Muutenkin tästä touhusta puuttuu sitä jotain konkreettista.
Tai no... on se puvun sovitus, kutsujen askartelu, koristeiden hiplailu ym. aika konkreettista.
Mutta suurimman osan tarpeista tilaan netistä, niitä ei pääse hiplailemaan kun vasta monen viikon jälkeen, kun ne vihdoin saa käsiinsä. Ja kun ne kaikki tulee tipotellen, yksi tänään, toinen huomenna..
Turhauttavaa kun ei pääse tekemään testikattausta.
Nytkin on postissa yksi paketti odottamassa, aikaisemmat olen hakenu samana päivänä kun ilmoitus on tullut, mutta nyt päätin odottaa ainakin pari päivää, ettei tarvitse taaaas tehdä uutta reissua heti seuraavana päivänä.
Nyt, kolme kuukautta ennen häitä alkaa pikkuhiljaa jännittää saadaanko kaikki asiat hoidettua ennen kuin on liian myöhäistä. Päivittäin mietin ja hoitelen asioita, mutta silti on sellainen olo etten saa mitään aikaiseksi :)
Niin ja ihan niinkun en olisi tässä jo yli puolta vuotta jännännyt samaa asiaa...
Mutta nyt kun aika käy vähiin, tajuaa sen että kohta kaikki asiat pitää oikeasti olla hoidettuna.
On paljon asioita, jotka on tuon toisen osapuolen käsissä.
Vielä toistaseksi jaksan muistutella asioista, mutta en aio stressata jos joku asia jää viimetippaan jonkun saamattomuuden vuoksi. ENPÄ!
Bändi-homman kanssa totesin että jos se joku ei saa sitä varattua niin sitten meille ei tule bändiä.
No bändi tuli, tai no duo...
Ehkä tämä on osoitus siitä että stressaan liikaa, kaikkea ei tarvitse hoitaa vuotta ennen.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Huomenna ehkä jorinaa viikonloppuisesta askartelutuokiosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti