Tauko, kahvia ja pullaa...

...eiku pikku esitys tähänkin väliin.

Serkuksilla on tapana kaikissa kissan ristiäisissä keksiä erilaisia esityksiä.

Yleensä niissä ei ole päätä eikä häntää.

Tällä kertaa kuultiin ihana laulu... ei vaan mitään mielikuvaa mikä se laulu oli...

Ja sit sitä kakkua!!

Kuten jo taisin mainita että ei se kuka polkasee vaan se kumpi päättää mistä kohtaa kakkua leikataan.

Nyt on kriittinen palaveri menossa

Useamman vieraan paikkakortissa oli salatehtäviä.

Joku pääsi tanssittamaan anoppia, toinen sai esitellä itsensä vierustoverille useampaan kertaan, kolmas polkaisi kovaa kakun leikkuun aikana. <- tän mä muuten kuulin :)

Yksi pojista sai tehtäväksi varastaa sulhasen kengän.

Sitä sitten metsästettiin porukalla. Ja jos ei muuten niin pöydän alta..

Oli kuulemma nauhat niin kireellä ettei kenkä irronnut jalasta.

Kahvia ja ihan ok kakkua nautiskellessa rakas isukki piti puheen.

Muistan siitäkin vain hehkutuksen itse tehdystä kakun koristeesta ja lapsuuden patikka reissuista ja laavussa nukkumisesta. Kai.. vai olikse laskettelureissut...

Niin tai näin, niitä tehtiin ja paljon...

Tulihan siitä ihan hieno, vaikka itse sanonki :)

Ohjelmaa

Ja vihdoin se pusu joka unohtui kirkossa

Vähän kyllä pisti harmittaa kun avoautolla paahtaessa kampaus kärsi.

Mutta pahin pelkoni ei kuitenkaan toteutunut. Halusin nimittäin ehdottomasti kiharat, jonka takia laitatinkin pidennykset onnettomin hiusteni jatkoksi. Paljon on kuullut tarinoita että häissä kiharat ei kestä, latistuu alta aika yksikön. Mulla pysyi kiharat yllättävän hyvin.  Ehkä sillä ~17 €uron Lorealin suihkeella oli osuutta asiaan... Kaikkea sitä tuleekin ostettua hätäpäissään.
Tai toisaalta aika kultaa muistot... Kuvia jälkeenpäin katsellessa, ei ne nyt ihan niin kiharat loppuollasta ollutkaan...

Lapsilla oli omat puuhalehdet, jossa oli värityskuvia ja ristikkoa ym.

Bea kaipasi vähän apua tehtävien kanssa ->













Kaksi sukua kun yhdistetään, on pieni esittelyleikki paikallaan.

Leikin tarkoituksena oli käydä vieraat läpi niin että jokainen nousee vuorollaan ylös, kaason kysellessä kuka on tehnyt ja mitä. 

Listalla oli siis esim. 

sulhasen ja mersiamen vanhemmat, sisarukset, kummit yms. sukulaisia, 

henkilöt jotka on saunoneet sulhasen kanssa (kenen kanssa tämä herra EI olis sanunonut??), 

henkilöt jotka on käyneet samaa koulua morsiamen kanssa, 

jotka ovat vaihtaneet jomman kumman vaippoja ym..

Jokainen pääsi nostamaan pyllynsä penkistä kerttan jos toisenkin.

Päivän herkuista huolenti Keittiömestari Villa Vammelvuo.

Todella hyvät ruoat oli! Mutta jotenkin olin niin täponöissäni ettei ruoka oikein pudonnu. 

Palvelu pelasi todella hyvin.

Okei... morsian ryöstettiin...

...eikun hetkinen... molemmat...

Anopit sai tehtäväkseen kirjoittaa runon saadakseen parin takaisin.

Vielä tähän päivään mennessä mulla ei ole käsitystäkään kyseisestä runosta.

Kai se oli ihan ok, kun saivat kullannuppunsa takaisin ;)

Päästiinhän me viikkaamaan lakanoitakin. Taisi olla Katalla pyykki päivä, laittoi meidät viikkaamaan.

Hyvinhän se sujuu kun äiti on opettanu pienestä pitäen miten se tehdään. Tosin pienellä markka per lakana "porkkanalla", mutta toimii. Nyt osaa Johku viikata ;) 

Kiitos äiti ♥

Photo Booth

Kuvauksen jälkeen kurvattiin kaviot sauhuten juhlapaikalle, jossa hääväki odotti jo.

Juhlapaikan tyyppi lupaili aikaisemmin että he vetävät lipun salkoon jo aamulla, mutta eipä ollut lippu salossa. Joten ensitöikseen appiukko kera bestmanien sitten urheina poikina korjasi asian.

Yhtenä "ohjelmanumerona" oli Photo Booth -systeemi josta jo aikaisemminkin mainitsin.

Toisin kuin olin suunnitellut, Jari lupautui tulostelemaan kuvia pitkin iltaa, ettei vieraiden tarvitse ihmetellä tulostuksen ihmeellisyyttä. Näin tuli tulostettua vain hyvät valikoidut kuvat. Ei tullut niitä "ei tää ollukkaa hyvä, tulostetaan toi toinen...." ja eurot kilisee roskakoriin huonoina tulosteina.

Kuvat sitten itse liimailla vieraskirjaan.

Lopputulos oli ihan huikea, tiedä sitten siitä mitä ihmiset siitä tykkäs :)

Kuvia oli kiva kattella seuraavana päivänä, kun itse en niistä nähnyt kuin ihan muutaman.

Skannatessa kuvien laatu hippasen kärsi, pahoittelut siitä...

Kuinka monta miestä tarvitaan ottamaan valokuva...

 

Jari... niin mekin sua!

Kissavahti Sannalla oli jo selvät sävelet tulevasta kissanhoitoviikosta...

Ja tää ehkä taas kiteyttää kaiken...
(lue vasemmalta oikealle)

Valokuvaus

Autokuskina toimi kukas muukaan kuin exä, Jari :)

"Eipäs mennä hameen alle..."

"Emmä enää..." vastasi hän.

Viralliset hääkuvat otettiin Vantaankoskella kalastajien seassa.

Valokuvaajana toimi Tuomas Elenius

Matkalla huntu ja kampaus sai kyytiä, joten pieni korjaus oli paikallaan. Tosin mulla meni hermo huntuun, niin heivasin sen aina nopeasti päästä.









"Hei hei, pysähdy... ei kellää olis saksia mukana...?"

Onni onnettomuudessa kuvausassistentti Ritan laukusta löytyi sakset.

Kysymys kuuluu... kuka kantaa saksia mukana...? ;)

No tahdon tahdon

Kuvat varmaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa kuvia puhua puolestaan.

Bea luki korinttilaiskirjeen

Iiik, se sano tahdon!

Sulhasen sormuksen kanssa oli pientä säätöä ja vika viikko jännitettiin ehtiikö se tulla.

Perjantaina se oli tipahtanut postilaatikkoon, josta Kata otti sen talteen ja sujautti sen Antille. 

Sovittiin jo etukäteen että käytetään vanhaa kihlasormusta jos uusi ei ehdi tulla, ja tässä uskossa herra oli siihen asti kunnes bestman kaivoin sormukset taskusta. Kaverilla pyöri pää ja katse kiersi bestmanista minun kautta kaasoon, kun tajusi ettei papilla olekaan kädessä vanha kihlasormus vaan tämä kauan kaivattu oikea vihkisormus.