tiistai 27. toukokuuta 2014

Polttarit 17.5.2014


Aika hyvin sai kaverit mut höynäytettyä.
Tässä vaiheessa kun viikonloput alkaa vähenemään, sitä epäilee jokaista lähipiirin liikettä ja sanoja.
Mutta olin kuitenkin siinä uskossa että kaaso oli lähdössä lauantai-aamuna kouluun.
Mutta sillä olikin kortti hihassa, kun Facebookissa ei-koulukaveri esitti koulukaveria ja kommentoi tämän "huomista koulupäivää". Menin lankaan!

Aamulla kymmenen aikaan säpsähdi kaameaan oven paukutukseen.
Oltiin vielä miekkosen kanssa sängyssä, mutta onneksi hereillä. Olisin varmaan saanut jonkinmoisen kohtauksen, jos olisin herännyt siihe meteliin. 
Mies totesi: "Mitäs helv*** nyt tapahtuu?" Ihan kun ei olisi tiennyt asiasta misään :)
Miehen polttariajankohdan tienneenä arvasin että se on menoa nyt..
Sydän hakaten lähdin avaamaan ovea.
Takapiha oli täyttynyt armeijahenkisiin asuihin pukeutuneenja ja ilmassa raikasi joku "Your in the army now" tms. en nyt muista mikä niistä kaikista, kun ne soi moneen kertaan kyseisen päivän aikana ;)

Laukku oli valmiiksi pakattuna, mutta varmuuden vuoksi piti vielä kerätä muutamat tavarat.

Ja eikun menoks.
Ensimmäisenä etappina oli brunssi naarusissa, kaason luona. Tosin mulle se oli aamupala kun vasta olin sängystä päässyt ylös.
Pöydässä oli kaikenlaista herkkua, kaikkea ei ehtinyt ja jaksanut maistaa kun ei muutenkaan aamuisin juuri mikään maistu. Mutta Fresita kyllä upposi aikaisesta ajankohdasta huolimatta ;)

Seuraavaksi piti tietenkin pukeutua teeman mukaisesti.
Vedin päälleni armeijakuosisen mekon ja suikan.
Sain myös pikku vinkin vetää hieman peittävämmät alkkarit jalkaan :D
Mekko oli kohtuu lyhyt... se ei jäänyt päivän aikana epäselväksi kellekkään...

Ensimmäinen tehtävä oli yhdistää esineitä paikalla oleviin ystäviin. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi.
Tulin siihen tulokseen että mulla on lähimuisti todella huono, mutta muistan asioita yli kymmenen vuoden takaa ihan hyvin.
Sain myös tehtävälistan, joita piti suorittaa päivän aikana.
Mm. piti kerjätä pusu mieheltä ja myös naiselta, flirttailla, hankkia ilmainen juoma ym...
Ja näitä tilanteista piti ottaa selfie.

Brunssin jälkeen lähdettiin liikkeelle, ja kohti Helsinkiä.

Heti Elielillä sain Hesari-myyjäpojilta pusun.
Sanoin että voin täyttää arvontalipukkeen sillä ehdolla että saan pusun.
Todennäkösesti "maksan" tästä sillä että mulle tippuilee seuraavat pari vuotta Hesarin mainoksia luukusta.
No, pusut sain... ja matka jatkuu...
Pusu mieheltä, check!




Pysähdyttiin hetkeksi ruttopuistoon... ilmeisestikin tappamaan aikaa.
Tein siinä odotellessa muutaman punnerruksen ja kärrynpyörän. Joo sen lyhyen mekkosen kanssa...
Sattuipa muuten olemaan ravintolapäivät, joten ei oltu ihan yksin.














Seuraava etappi oli Helsinki Shooting clubilla.
Pääsin ampumaan jos jonkinmoisilla pyssyillä.
Hävettää myöntää, mutten tiedä kaikkia rautoja mitä pääsin käsittelemään.
Mutta kuvia myöhemmin, kun saan hyppysiini.
Osuin sen verran hyvin tauluun, että olivat jo värväämässä mua töihin clubille.
Kaverit selitti osumatarkkuuden sillä että harrastan tanssia. Tanssijoiden hyvä kehonhallinta kuulemma vaikuttaa tarkkuuteen. Mulla hyvä kehonhallinta.... nooot!

Törmättiin naispolttariporukkaan, sain morsiamelta pusun.
Pusu naiselta, check!




Käytiin Narinkkatorilla terassilla, josta puhuin, kaason avustuksella ilmaisen juoman joltain random hepulta. Jututin myös toista polttariporukkaa, ja pistin sulhasen ja bestmanin punnertamaan.
Tasapuolisuuden nimissä punnersin itse mukana :)
Ilmainen tuoma, check. Pistä miehet punnertamaan, check. Flirttailu, check. Etsi mies autoalalta, check.
Autoalan miehiä löyty kaks... tai no toinen sano vaihtaneensa joskus auton renkaat...

Pidin myös Narinkkatorilla omalle porukalle sulkeiset. En ole sitten yhtään käskyttäjäainesta... Se tuli selväksi.


Pääsin myös kokeilemaan tankotanssia. Aika rankkaa puhaa, ei sillä että olisin sitä epäilly yhtään.
Mutta yllättäviin asentoihin sitä ihminen pääsee ihan ekallakin kerralla.
Alotettiin perus pyörähdyksillä ihan jalat maassa, seuraavaksi vedettiinkin jo pelkkien käsien varassa. Ja jossain välissä istuttiin tangolla myös pelkkien reisin varassa.

Laura bussissa --->














Loppuilta vietettiin Lauralla.
Iltaan manhtui vielä aikuisten leluesittelyä, johon olin näillä aikaisemmilla tehtävillä keränny rahaa.
Kannatti siis suorittaa tehtäviä niin oli millä tilata.
Saunaa, iltapalaa yms yms.

Yö nukuttiin siskonpedissä.
Onneksi sain ampumaradalta korvatulpat että sain nukuttua.
En vaan osaa nukkua, edes omassa sängyssä, saati sitten muualla.

 Aamulla pöydässä odotta ihana aamupala.


Kuvia tulee ehkä myöhemmin lisää.
Jotain pitää jättää mielikuvituksen varaankin.











Oli ihan meiletön päivä.
Kiitokset vielä kaikille mukana olleille!!!


torstai 22. toukokuuta 2014

Sekalaista ajatuksenkulkua sieltä täältä...

Hmm... papista ei vieläkään mitään tietoa...
Pitikö sulhon soittaa kirkkoon....ehkä...
onko soittanut.... eehkä ei....

Huntuakaan ei näy...
Pistelin vähän viestiä myyjälle ja eBayn asiakastukeen. Huntu on kuulemma matkalla.
Pikkuhiljaa voisi jo tulla, se on kuitenkin maksettu jo kaksi kuukautta sitten.
No.. ostin sitten uuden, jos tämä ensimmäinen ei koskaan tulekaan.
Jos se ei ole viikon sisällä mun hyppysissä, saan kuulemma rahat takaisin. Näin sanoo asiakastuki.
Elämme jännittäviä aikoja...

Koulua enää muutama päivä jäljellä. Kokeet on tältä keväältä ohi. Osa hyvin, toiset ei niin hyvin arvosanoin, mutta kaikki meni läpi. Se riittää mulle.
Kas kummaa kun käytännön aineista ja kokeista tulee kolmosia ja teoria-aineista ykköstä ja kakkosta
(arvosanat asteikolla T1-K3).

Se siitä, palataan aiheeseen.
Vähän nyt poukkoilee mun ajatukset, no antaa mennä kun alotettiinkin...

Mainitsinko jo että askartelen hääkimpun itse... tai askartelin jo... :)
Kimpun kukat tuli eilen ja nyt on kimppu kasassa.
En ole ihan niin tyytyväinen lopputulokseen kuin voisin olla, mutta on se ihan jees.

Ja olihan ne polttaritkin lauantaina
Ensi kerralla niistä lisää, täytyy kai nukkuakin välillä.

perjantai 16. toukokuuta 2014

50 päivää häihin

50 päivää häihin.
Alkaako hikikarpaloa pukkaa otsalle?
Eheei, mä oon niin kuiva tyyppi etten mä hikoile.

Välillä tuntuu että eihän tässä mitään hätää, hommat on hanskassa...
mutta totuus on se että ne haskat on myös välillä hukassa.

Unohtui mainita että sain sormuksesta mallikappaleen hypisteltäväksi. Se on hieno!
Mallikappale on kokonaan hopeasta. Lopulliseen sormukseen tulee sekä hopeaa että valkokultaa.
Ja alunperin piti tulla perintöspinellejä, mutta seppä oli sitä mieltä että ne on hauraita ettei kestä käytössä, joten sormukseen tilataan 5 uutta timanttia.
Sormusta odotellessa...

______________________________________________________________________________

Voiko tästä harvenevasta kirjoittelusta päätellä kiinnostukseni häiden järjestelyä kohtaan.
Joo ja ei... turhauttavaa järjestää juhlia lähes yksin.
Toki olen apua saanut, mutta enemmän olisin kaivannut tukea eräältä hyvinkin keskeiseltä henkilöltä.
Eilen turhautuminen purkautui itkukohtauksena.
Nyt on ehkä taas hyvä jatkaa eteenpäin kun sai vähän paineita purettua.

Jos tästä voi jotain oppia, tai antaa vinkkiä häistä haaveileville, niin ainakin sen voin sanoa että ei kannata lähteä tekemään järjestelyjä samaan aikaan opiskelun kanssa.
Vaikka olenkin todella tyytyväinen että pääsin opiskelemaan, en olisi toivonut näitä kahta samaan aikaan.
Naimisiin menosta oikeastaan päätettiin siinä vaiheessa kun oletin jääneeni ilman opiskelupaikkaa.
Ja jotenkin ei vaan enää voinut mukamas siirtää häitä kun sitten kuitenkin sain sen paikan ja lähimmille ihmisille oli kerrottu aikeista.

Koulu työlisää aika paljon myös vapaa-ajalla, ja jotenkin pitää saada molemmat hoidettua.
Ei meinaa vuorokaudessa riittää tunnit ja nukkumaan mennessä ajatus juoksee vielä niin kovaa ettei perässä pysy... eikä tietenkään tule uni.
Uniin häät ei vielä kovin montaa kertaa ole tullut, mutta muutaman kerran olen unissani itkenyt epäonnistuneita häitä. Saa nähdä lisääntyykö hääunet H-hetken lähestyessä. Toivottavasti ei, lisää vaan stressiä siitä että jokin menee pieleen.

Keskustellessani muiden tulevien morsianten kanssa, totesin että häästressi ja häämasennus on ihan normaalia. Enkä epäile sitä yhtään. Mutta ainakin nyt tiedän etten ole ainoa.

Tuntuu siltä että stressaan alitajuisesti asioita.
Kun ajattelen kaikesta niin että jos jokin menee pieleen niin mitäs sitten, mutta silti tuntuu että verisuonet paukkuu päästä.
Vain yhden esimerkin mainitakseni...
Pitopalvelut ei ole oikein ottanut kantaa hääkakun suhteen, vastasi vain pikaisesti että "palataan asiaan myöhemmin" (koska myöhemmin, kun kohta se myöhemmin on jo liian myöhään).
Mutta ystävien kanssa keskustellessa kakusta olen vain todennut että no sit se on mitä on, näillä mennään.
Jos mukamas ajattelen kaikesta näin, miten mua voi stressata?
Uskottelen kai itselleni että välttyisin turhalta stressiltä. Turhaan!!
Muutenkaan nämä "ei sillä niin väliä"-toteamukset ei oikein sovi mun prefektionisti-luonteelleni...

Niin ja "by the way" papistakaan ei ole vielä kuulunu mitään.
Meinaakohan se soitella joskus? Onkohan meidän varaus vielä voimassa.
Edellisen puhelun jälkeen en enää uskalla luottaa siihenkään.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Yöllistä askartelua

Askartelunarkomaanina askartelin sitten perjantai iltana puolen yön aikaan servettirenkaita.
Nämäkin oli tarkoitus askarrella kaason kanssa, mutta minkäs teet kun askarteluinto iskee.
Ja mitäpä sitä muuta tekisi yksinään kotona, kun mies lähtee "käymään Nesteellä"

Näistä syntyy servettirenkaat, lopputulos julkaistaan vasta myöhemmin ;)

Anteeksi Kata! Ehkä me vielä keksitään jotain askarteluja yhdessä.
Viimeistään sitten viimeisellä viikolla kun kaikki tämä pitää kasata juhlapaikalle.
Siihenkään ei muuten ole enää paljon aikaa.
Tänään armonaikaa 63 päivää.
Se tuntuu vielä niin kaukaiselta, eikä yhtään vielä todelliselta.

Varmasti jokaisella tässä tilanteessa tulee niitä ikäviä hetkiä kun tulee pohdittua miksi onkaan järjestämässä koko juhlia. Mulla tämä tunne sattuu tulemaan aina viikonloppuisin, sattuneesta syystä...
En nyt aloita tässä mitään avautumisvuodatusta, mutta täytyy vain välillä myöntää että välillä niitä alamäkiäkin tulee eteen matkanvarrella.
Taisin jo joskus aikaisemmin mainita että ennen häiden järjestämisestä oli ehkä turhan ruusuinen kuva.
Että tämä kaikki järjestely ja hössötys on ihanaa ja mahtavaa.
Mutta enemmän tämä on ollut sitä kolikon toista puolta, että välillä sitä toivoo että kun tämä kaikki olisi jo ohi.
Tottakai odotan sitä hetkeä kun kuuta nousevaa että pääsen astelemaan kirkkoon.

Pitäisi vain opetella nauttimaan tästäkin tilanteesta ylä ja alamäkineen.
Onhan tämä yksi niitä "kerran elämässä"-hetkiä.

torstai 1. toukokuuta 2014

Ikea ostoksia

Tein extemporee-visiitin Ikeaan kun satuin ajamaan ohi.

Mukaan tarttui kasa karkkipurkkeja, servettijä ja iso roskispönttö.
Ei ollut enää mustia servettejä, joita lähdin hakemaan. Otin sitten valkoisia. Katsotaan nyt tuleeko sitten valkoiset vai keksinkö jostain vielä mustia, jotka olisi astetta päheempiä.


Purkkeja voisi vähän tuunata asianmukaisemmiksi.

Katselin myös tekokukkia, mutta kukat jäi vielä Ikeaan kun hinta alkoi hirvittää.


Löysin myös tällasen muhkean kukan, ehkä vähän liian muhkean.

Löysin myös reilun satsin maljakoita, ne vain pitäisi hakea Hämeenlinnasta.
Mutta ovat niin halpoja että viitsii lähteä sieltä asti hakemaan.
Kun maljakot ovat mun käsissä on maljakko-ongelma ratkaistu, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ostelin vielä hallaharsoa juhlapaikan koristelua varten.
Saa nähdä mitä kivaa siitä keksii.