maanantai 31. maaliskuuta 2014

Avioliiton esteiden tutkinta

Nyt on laitettu pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta maistraatille!

Viikon päästä selviää ettei tuo ole mun kadonnut kaksoisveli, toivottavasti ;)


Huisia kun ei nykyään tarvitse edes kotisohvalta nousta kyseistä pyyntöä varten.
Aika kätevää, mutta ei jotenkaan niin konkreettista.

Muutenkin tästä touhusta puuttuu sitä jotain konkreettista.
Tai no... on se puvun sovitus, kutsujen askartelu, koristeiden hiplailu ym. aika konkreettista. 
Mutta suurimman osan tarpeista tilaan netistä, niitä ei pääse hiplailemaan kun vasta monen viikon jälkeen, kun ne vihdoin saa käsiinsä. Ja kun ne kaikki tulee tipotellen, yksi tänään, toinen huomenna..
Turhauttavaa kun ei pääse tekemään testikattausta.
Nytkin on postissa yksi paketti odottamassa, aikaisemmat olen hakenu samana päivänä kun ilmoitus on tullut, mutta nyt päätin odottaa ainakin pari päivää, ettei tarvitse taaaas tehdä uutta reissua heti seuraavana päivänä.

Nyt, kolme kuukautta ennen häitä alkaa pikkuhiljaa jännittää saadaanko kaikki asiat hoidettua ennen kuin on liian myöhäistä. Päivittäin mietin ja hoitelen asioita, mutta silti on sellainen olo etten saa mitään aikaiseksi :)

Niin ja ihan niinkun en olisi tässä jo yli puolta vuotta jännännyt samaa asiaa...
Mutta nyt kun aika käy vähiin, tajuaa sen että kohta kaikki asiat pitää oikeasti olla hoidettuna.

On paljon asioita, jotka on tuon toisen osapuolen käsissä.
Vielä toistaseksi jaksan muistutella asioista, mutta en aio stressata jos joku asia jää viimetippaan jonkun saamattomuuden vuoksi. ENPÄ!
Bändi-homman kanssa totesin että jos se joku ei saa sitä varattua niin sitten meille ei tule bändiä.
No bändi tuli, tai no duo...
Ehkä tämä on osoitus siitä että stressaan liikaa, kaikkea ei tarvitse hoitaa vuotta ennen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...




Huomenna ehkä jorinaa viikonloppuisesta askartelutuokiosta...


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Mysteerikirje

Sain tuossa päivänä eräänä merkillisen kirjeen.



Mistä lie kyse... hmm...
Ei voi tietää, jos vaikka maailmanlopun ennustukset käy toteen ja alus on tulossa hakemaan mua.
Mukaan täytyy pakata kaikki tarpeellinen.
Ehkä uudessa maailmassa ei pärjää ilman Hubba Bubbaa...?

Täh!?!?

Mihin lie Avatarin, Pandoran maailmaan ajatukset ajautu hetkeksi...





Noniin... 
Kirjeessä siis kehotetaan pakkaamaan kaikkea tuiki tarpeellista valmiiksi sitä päivää varten, jolloin voi tapahtua mitä vaan. Listassa on ihan arkipäiväisiä asioita kuten räkäverkkarit, t-paita ja pulloharja ym.

Ongelmia tuottaa mm. nuo verkkarit, kun ne on aina jalassa. Ei niitä voi valmiiksi pakata kassiin!
Geishapatukan ostin jo, mutta odotan sitä heikkoa hetkeä kun suklaahammasta kolottaa ja patukka huutaa kassista mun nimeä. Veikkaan että sen joutuu täydentää jossain vaiheessa uudestaan.

Kirje jättää myös hieman tulkinnan varaa...


Ei taida Hiiru tietää mihin on joutumassa.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vesihelmet

Ja tältä ne näytti aamulla:

Ja näin ne lilluu vedessä, mutta ootappa vaan kun kaadetaan ylimääräinen vesi pois...
Sammakonkutua
 Ja tadaa:


Aika jänniä on nämä ihmeellisyydet, ja hienoja!!
Ei ehkä näin yksinänsä tyhjässä maljakossa, paperin palan päällä.
Kyllä pääsevät oikeuksiinsa kun saavat kaveriksi vähän kukkia ja hienoa pöytäliinaa...

ja jos ei tyhmempikään lukija huomannut niin pientä vinkkiä teemaväristä ;)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Puku lyhennetty + vesihelmiä

Puvun lyhennys onnistui nopeammin ja iisimmin kuin osasin odottaa.
Tai mulle se oli helppoa, kun ei tarvinnut kun vetää puku pari kertaa päälle, tai itseasiassa vaan olla kun virallinen pukija kiristeli nauhoja ja seistä kun näppäränäppinen ompelija mittaili.
Kiitokset Cindylle!

Puku on lähes täydellinen, tai puku on täydellinen mutta mun muodot ei.
Tarttis vähän niitä "Tallinnan-tuliaisia" täyttämään tietyt kohdat.

Vielä pitäisi keksiä laahukselle kiinnitys, ettei sitä tarvitse koko iltaa vetää perässä.
Siinä sitä onkin sitten pähkäilyä, vaikka kuinka muka osaan ommella.
Pohdittiin sellaista koukkusysteemiä helmaan, mutta jos se koukku laahaa sielä helmassa, niin mitä kaikkea löydänkään illan päätteeksi roikkumsta perästä.
Heinää, risuja, kaikki mahdollinen jonka yli kävelen.
Ja jos vielä oikein hyvin nappaa niin jään kiinni johonkin mattoon tai kynnykseen..

Tätä täytyy kai vielä miettiä.

_________________________________________________________________

Tänään tuli kasa vesihelmiä.
Piti heti laittaa koe-erä veteen. 

Nämä tarvitsee useamman tunnin turpoamiseen.
Tässä yksi syy testiin, vaikka sen jo tiesinkin, mutta ettei käy niin että hääpäivän aamuna isketään helmet maljakoihin ja ihmetellään miksei mitään tapahdu.
Mutta nyt (jo) 5,5 tunnin lillumisen jälkeen näyttää jo ihan hyvältä. 

Vasta veteen laitettuna.
Pikkiriikkisen pienet, pari milliset helmet laitetaan veteen turpoamaan.
Pussin ohje: 5g (pussillinen) helmiä +  ~9,5 dl vettä, sopivan kokoiseen astiaan.
Odotetaan 12-15 tuntia.

Täytyy odottaa aamuun, josko ne yön aikana turpoa vielä lisää.
En malta odottaa että saan kaiken muun tilaamani, jotta pääsen värkkäilemään koekattausta.


torstai 20. maaliskuuta 2014

Soitin kirkkoon

...ja hyvä että soitinki...

Soitin siis sen takia, että kuulin tuossa taannoin erään sulhasen soittaneen kirkkoon ihan muuten vaan varmistaakseen varauksen ym. Jolloin hänelle selvisikin että mitään varausta ei ole, ja häihin ei ollut enää kovin pitkä aika.

Kirkkoherranviraston täti löysi kyllä meidän varauksen, mutta siellä ei ollut meidän tietoja, vaikka tämä kaveri jonka kanssa aikaisemmin juttelin otti meidän molempien nimet ja puhelinnumerot ja pappitoiveet ylös.
Liekö ollut PostIt lappu, jonka tuuli vienyt mennessään?

Mutta nyt on tai ainakin pitäisi olla nimet ylhäällä.

Ja pappitoiveista sen verran että tarjolla olisi omasta seurakunnasta pari rippukoulupappia ja yksi lapsi ja perhetyön pappi.



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Vaikeita päätöksiä

Kuinka vaikeaa voi olla päättää asioista?

Olen aina ollut tosi huono tekemään päätöksiä.
Mäkkärin kassalla ahdistun kun en ole vielä siinä jonottaessa osannut päättää otanko tän via ton hampurilaisen. Pelkään aina että kadun päätöstäni.

Hääsuunnitelmia tehdessä en halua kovin montaa päätöstäni katua.
Se ei tiedä kun rahan menoa ja kadotettuja aivosoluja.

Minunlaisia ihmisiä varten pitäisi olla yksi hääkatalogi jossa on yksi vaihtoehto kaikista asioista ja vain yhtä sävyä jokaisesta väristä ja vain yhtä kokoa ja tietenkin aina se halvin vaihtoehto.

Hunnun sain ostettua eBaysta. 
Siihenkin sain aika hyvän tovin kulutettua aikaa.
Olin niitä jo moneen kertaa aikasemmin tiiraillu, mutta nyt oli pakotettava itsensä tekemään se päätös.

Ja näin se käy:
1. etsitään vaihtoehdot (eBaysta, tietenkin)
2. rankataan niistä parhaat (n. 3 kappaletta)
3. pohditaan
4. luultavati tässä välissä käydään viimeistään vessassa tai jääkaapilla
5. mietitään vähän lisää
6. vertaillaan, 
kun tossa on noi helmet ja tossa toisessa timsut, ja toi toinen on pidempi, kumpi on parempi? onko toi liian pitkä? mutku tossa on toi kanttaus... ja tätä jatkuu useita minuutteja ja yleensä tässä välissä vilkuillaan jotain TODELLA mielenkiintoista tv-ohjelmaa
7. seuraavaksi löydänkin itseni selailemasta vesihelmiä tai muuta
8. ainiin palataan siihen huntuun...
9. hetki menee ennenkuin pääsen taas siihen ajatukseen johon jäin kohdassa 6.
10. yleensä myös kysyn kaason mielipidessä, hunnun kohdalla taisin luottaa omaan intuitioon, oho!!
11. no onks se nyt toi? mitä se maksokaan?
12. okei, se on nyt sit toi, silmät kiinni ja sormi Enterille
13. no joo joo, confirm purchase, confirm payment, enter enter
14. oho, nyt se on tilattu!! iiks!
15. voi paska, tuliko se nyt valkosena vai norsunluun värisenä, ei helv**
16. onneksi nuo kauppiaat on aika nopeita vastaamaan, varsinkin meidän kellon mukaan yöaikaan kun noita ostoksia teen, ja saan helpotuksekseni tiedon että se oli valkonen
17. ja sitten seuraa se pitkä ja piinallinen odotus

Ei ole helppoa olla mä



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ah... nostalgiaa...


Matkalla sepälle radiossa soitettiin Jukka Pojan vanha Pläski-biisi.
Kuinkas sattukaan.

Silloin vuonna miekka ja kirves, eli krhm, kuusi vuotta sitten,
kun meidän tarina oli vasta aivan alussa. Kuuntelin Herraseni puhelimeen tallennettuja kipaleita.
Ja sieltä löytyi juurikin tämä kyseinen kappale.
En ollut sitä ennen kuullut tai ylipäätään Jukka Pojasta
 ja ihmettelin että mikäs helv** tämä on.

Tämä kuvastaa hyvin rakkaani huumorintajua,
ja se kolahti myös muhun.



Sittemmin salaa Jukka Poikaan rakastuneena on häntä tullut kuunneltua kertaan jos toiseenkin.

Psst, älkää kertoko että Jossulla on toinen ;)


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Sormus lähti tuotantoon

Mun sormuksesta tulee ihan mieletön!

Todella vaikea selittää, kun siitä ei tule ihan tavallinen.
Enkä ala tässä kohtaa sitä sen enempää analysoimaan, kuin että siihen tulee valkokultaa ja hopeeta ja spinellejä.
Eli kierrätysmateriaalia, josta jo aikaisemmin mainitsin.
Valkokulta vanhasta kihlasta, hopea vanhoista koruista omia, Äitin, Mummin
ja spinellit ns. perintökalleuksia Taatan kelloliikkeen jäämistöstä.

Lupasi tehdä mallikappaleen jota pääsen kokeilemaan ehkä kuukauden päästä.
En malta odottaa!!

Matkalla sormussepälle

Lähdettiin kaason suositteleman hopeasepän luo Tammisaareen taskussa kasa romukultaa.
Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Morsiamen kirja

Suunnitelmien muutosjärkystyksestä on jotakuinkin selvitty ja matka jatkuu.
Onneksi mulla on korvaamaton kaaso joka auttaa!

Sain iskältä lahjan!
Kirjassa on opastusta nuorille avioliittoon astuville tytöille.
Elikkäs siis mulle!
Ai en ole enää niin nuori...
Nojoo täytyy myöntää, ei ne ihan kaikki kirjassa mainitut asiat hirveen uusia mulle ole.

Kirja löytyi mummin kirjastosta,
on tainnut olla hänelle aikoinaan ajankohtainen kirja.





Jos ei musta tällä kirjalla saada kelpo vaimoa niin ei sitten millään.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Back to square one

Aika hiljaiseksi veti taas alkuviikon uutiset.
Lievästi sanottuna häiden koristukset meni ... vituiksi...

Meillä piti olla koristelut hallinnassa, mutta nyt
ei koristeita, ei konsulttia, eikä oletettavasti valokuvaajaakaan.

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, meillä OLI konsultti jolta olisimme saaneet koristeet ja suunnittelutyön ja sitä kautta myös valokuvaajan lainaan.
Näin ne tilanteet muuttuu, tämä diili meni puihin ja nyt ollaan omillaan.
Mutta se kuulostikin heti alussa jo liian hyvältä ollakseen totta.

Täytynee pitää pientä palaveria miten tästä edetään.
Mun hermoja säästääkseen taidetaan pitää suunnitelmat jotakuinkin samanlaisena,
nyt vaan pitää keksiä mistä ja millä nämä kaikki koristeet hankitaan.

Tämän hetkinen mielentila hääsuunnitelmien suhteen